Juhannus

”Juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty, puhtoinen, pihamaakin laastu on. Koivujen lehvät portailla huiskii, kesän juhlasta pihlaat kuiskii. Metsiköstä kielot kannettiin, sinikukat huoneisiin. Arkityönsä väki lopettaa, kaikki iltaa jo odottaa. Kalliolle kokko kohoaa, kunhan yöhyt ennättää. Sielläpä silloin laulut ne soivat, suuret, pienet kun karkeloivat. Räiskyellen kokko palavi, kesäyöhön sammuvi „
  − Maija Konttinen

Siinä se on, suomalainen juhannus - vanhan koululaulun tiivistämänä. Eikä aika ole juhannuksen taikaa himmentänyt, juhannus on edelleen meille suomalaisille kesän alku ja sen kohokohta. Riemukasta juhannusta kohtuudella!

Kesä alkaa juhannuksesta

Aurinkoa, lämpöä, vehreää luontoa ja kimmeltelevää vettä. Sauna lämpiämässä ja kokko viritettynä. Grilli kuumenemassa, juhannusjuomat viilennettyinä ja ystävät paikalla. Koivut tuoksuvat ja edessä on yötön yö täynnä lupauksia…Joka niemen notkossa ja saarelmassa on juhannus, vuoden valoisimman ajan juhla, keskikesän karnevaali. Säänhaltijoiden armoilla tosin sekin…niin kuin koko Suomen suvi.

Tänä vuonna juhannusaatto osuu perjantaille 24. kesäkuuta ja juhannuspäivä lauantaille 25. kesäkuuta. Juhannusaatto on useilla työpaikoilla vapaapäivä ja on hyvä muistaa, että kaupat sulkevat ovensa jo kello 13.00. Nälkäisenä ja janoisena ei synny juhlatunnelmaa.


Juhannuksesta on muodostunut meillä jonkinlainen kesänavausjuhla. Juhannuksesta viimeistään alkaa kesä. Monet aloittavat silloin kesälomansa ja kaikki kynnelle kykenevät karistavat kaupungin pölyt niskastaan ja ryntäävät sankoin joukoin maaseudulle, kesämökille, moninaisille juhannusjuhlille ja -festareille, retkelle luonnonhelmaan ja vesien äärelle juhannuskokkoa polttamaan, saunomaan ja juhlimaan kesän alkamista.

Kaupunkiin jääville juhannusriemua löytyy ravintoloissa ja erilaisissa ulkoilmatapahtumissa. Mm. pääkaupunkiseudulla kaupunkilaiset voivat osallistua perinteisiin Helsingin Seurasaaren juhannusjuhliin. Mutta monille kaupungin hiljentyminen on juuri se oikea juhannustunnelma; kerrankin kaupunki lepää ja antaa levon myös asukkailleen.

Juhannuksen historia ja ajankohta

Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan muistopäivänä. Suomessakin kirkko omisti jo keskiajalla kesäkuun 24. päivän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi ja juhlan nimeksi yleistyi juhannus, joka on Johannes-nimen vanha ääntämismuoto. Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa kutsuttiin keskikesään viittaavalla midsommar – sanalla, josta syntyi suomenkielinen väännös mittumaari.

Kristillisestä viittauksesta huolimatta juhannus ei ole mitenkään tärkeä kirkkojuhla, vaan pikemminkin koko kansan kesäjuhla.

Nuorista koivunoksista sidotaan ensimmäiset uudet saunavihdat ja tuodaan saunaan kesän tuoksu huumaavimmillaan.

Työmarkkinajärjestöjen aloitteesta juhannuspäivän paikkaa muutettiin Suomessa. Vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää on vietetty kesäkuun 19. päivää seuraavana lauantaina ja juhannusaattoa tätä lauantaita edeltävänä perjantaina. Monet ennen sitä juhannuksena syntyneet, ja Juhaniksi tai Jussiksi kastetut, pääsevät enää harvoin viettämään nimipäiväänsä juhannuksena.

Suomenlipun päivä

Juhannus on vuodesta 1934 alkaen ollut meillä myös Suomen lipun päivä ja virallinen liputuspäivä. Juhannuksena liputus alkaa jo aattoiltana klo 18 ja muista liputuspäivistä poiketen liputus jatkuu yön yli yhtäjaksoisesti juhannuspäivän iltaan klo 21 saakka.

Juhannuksen perinteitä

Juhannuksen valmistelu

Monessa suomalaisessa perheessä juhannukseen on perinteisesti valmistauduttu suursiivouksella, vaihtamalla ikkunoihin kesäverhot ja koristelemalla koti alkukesän vehreän luonnon antimilla.

Monilla on tapana pystyttää pienet koivut molemmin puolin rappusia tai asetella koivunoksia huoneisiin. Kaupungeissa koivunoksilla saatetaan koristella jopa yleisiä kulkuneuvoja ja tuoda siten juhannustunnelmaa myös kaupunkiin jääneille.

Mikäli juhannusruusut, syreenit, pihlajat ja tuomet vielä kukkivat juhannuksen aikaan (etelässä ne joskus ovat jo kukintansa lopettaneet), niiden oksia taitetaan maljakoihin samoin kuin luonnonkukkia. Koiranputkista, niittyleinikeistä, villeistä lupiineista ja muista kukkivista alkukesän kasveista syntyvät mitä upeimmat maljakkoasetelmat.

Avioon ja ripille

Kun esi-isämme viettivät kesän valoisimpana aikana säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi, niin tänä päivänä suomalaiseen juhannukseen kuuluvat mm. rippijuhlat ja tietysti häät, onhan juhannus yksi suosituimmista hääajankohdista. Vuodesta 1956 alkaen mm. Helsingin Seurasaaren juhannusjuhlissa on vihitty hääpari perinteisin menoin edelleen joka vuosi, niin myös tänä vuonna.

Juhannustanssit

Yhdessä iloitseminen on osa juhannusjuhlien viettoa. Suomenkieliset kokoontuvat tanssipaikoille, ruotsinkielinen väestö juhannussalkojen ympärille. Maaseudulla elää vielä vahvana tanssilavakulttuuri, josta on päästävä nauttimaan edes juhannuksena. Kaupungissa juhannustanssit tanssitaan enimmäkseen ravintoloissa, ellei lähiseudulla sitten satu olemaan vanhan ajan tanssipaviljonkia.

Juhannustaiat

Juhannusyö on täynnä tulevaisuuden lupauksia ja keskiyön auringon voimasta taiat toimivat parhaiten juhannusyönä. Onhan juhannusta aikoinaan vietetty nimenomaan hedelmällisyyden juhlana. Varsinkin naimattomat, nuoret tytöt ovat tehneet juhannuksena lemmentaikoja. Ja mikäpä estäisi tyttölapsia hulluttelemasta nykyisinkään, varsinkin jos on kova hinku avioon.

Perinteisesti suuri osa taioista on tehty alasti, joten kannattaa olla tarkkana suorituspaikan suhteen, ettei joudu tekemisiin siveyspoliisin kanssa. Helpoimmin tulevan sulhasensa näkee unessa, kun nukkuu vasemman jalan sukka väärin päin jalassa! Tässä muutama muu varma vinkki:

• Jos juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin siitä suunnasta mihin vastan puinen pää osoittaa, tulee heittäjälle sulhanen.
• Jos esimerkiksi kieriskelee alasti kasteisessa viljapellossa, on varmaa, että sulhanen ilmaantuu kuluvana vuonna.
• Jos juoksee alasti saunasta ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.
• Jos kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee se tuleva elämänkumppani vastaan.
• Jos juhannusyönä asettaa tyynyn alle ennen nukkumaanmenoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä tuleva sulhanen tervehtimään.
• Kuuntele juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin käki kukkuu, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.

Juhannussalko

Juhannussalko eli maistonki on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä. Juhannussalko on leimallisesti suomenruotsalainen tapa ja juhannussalkoja näkee eniten Suomen ruotsinkielisen väestön asuttamilla alueilla Ahvenanmaalla ja Länsi- sekä Etelä-Suomen rannikolla. Juhannussalon ympärille kokoonnutaan kyläkunnittain laulamaan ja tanssimaan samaan tapaan kuin muualla Suomessa juhannuskokon ympärille.

Juhannuskokko

Kokon polttaminen keskiyöllä on ollut aikaisemmin osa yhteistä kyläjuhlaa. Perinteisesti kokkoja poltettiin lähinnä Itä- ja Sisä-Suomessa sekä Karjalassa, mutta nykyisin tapa on levinnyt jo koko maahan.

Kokon polttamispaikka on valittava huolella ja paras, myös perinteisin ja turvallisin, paikka on järvenranta. Kokko voidaan rakentaa myös lautalle, joka ankkuroidaan veden päälle kauaksi rannasta. Joskus juhannuskokkoa ei metsäpalovaaran vuoksi pääse ihailemaan laisinkaan. Kokon ympärille kokoonnuttiin parhaisiin pukeutuneina, nuoriso lauloi ja tanssi ja koko kylän väki seurasi tarkkaan kokon palamista. Siitä nimittäin saattoi nähdä tulevia ja lieskojen uskottiin myös karkottavan pois pahat henget. Nuoret naiset mm. tiirasivat tarkkaan mihin suuntaan kokon savu kääntyi, sillä se jonka suuntaan savu kääntyi, pääsi pikaisesti naimisiin.

Vielä nykyisinkin kokko rakennetaan perheen, suvun, ystävien, koko kylän tai mökkiyhteisön voimin ja sen palamista keräännytään ihailemaan joukolla. Myös monet kaupungit järjestävät asukkailleen mahdollisuuden seurata yhteisen kokon polttoa.

Omalla maalla kokkoa saa polttaa, jos metsäpalovaroitusta ei ole annettu, eikä muuta metsäpalon vaaraa ole. Kokon polttamiseen voidaan kuitenkin tarvita lupa eli kunta voi määrätä, että nuotion tai siihen verrattavan avotulen - juhannuskokon - sytyttämiseen tarvitaan kunnan alueella lupa tai että siitä on ilmoitettava viranomaisille.

Muissa tapauksissa on muistettava, että avotulen tekoon toisen omistamalle tai hallinnassa olevalle maalle tarvitaan aina maanomistajan tai -haltijan lupa. Juhannuskokkoja saa siis polttaa, jos polttamiseen on maanomistajan lupa eikä alueella ole metsä- tai ruohikkopalovaroitusta. Kunnan ympäristösääntöjä ja ympäristövalvontaviranomaisen määräyksiä ja ohjeita on tietysti noudatettava ja juhannuskokko on poltettava valvotusti. Myös riittävästä jälkivartioinnista on huolehdittava. Voimassa olevista määräyksistä saa lisätietoja kunnan pelastusviranomaisilta.

Juhannuspöydässä maistuu jo kesä

Perinteiset juhannusruoat liittyivät aikaisemmin karjatalouteen, sillä lehmät alkoivat lypsää paremmin päästyään laitumelle ja siten voitiin valmistaa maitoruokia kuten mm. juhannusjuustoa Pohjois-Suomessa, muurinpohjalettuja Savossa, piirakoita Karjalassa ja räiskäleitä Hämeessä.

Tämän päivän juhannuspöytä on myös omalla tavallaan perinteinen. Siihen katetaan jo oman maamme alkukesän herkkuja; uusia perunoita, uuden sadon tomaatteja, avomaankurkkua, varhaiskaalia ja porkkanoita. Uusien perunoiden kanssa maistuu silli ja vesien äärellä juhannusta viettävien pöydässä on aina tarjolla kalaa.

Grillauksesta on tullut koko kansan kesähuvi, eikä grillissä käristy enää pelkästään makkara, vaan myös monenlaiset muut grilliherkut; possua, broileria, karitsankyljyksiä ja kalaa, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä pekoniin kääräistynä, yrteillä maustettuja ja öljyllä sipaistuja tomaatinpuolikkaita, maissintähkiä, voilla ja valkosipulilla ryyditettyä ruisleipää…grillissä muhii kesän maku.

Juhannuksen jälkiruokana maistuvat vaikkapa muurinpohjaletut, nuo herkulliset pitsiohukkaat, jotka ovat savolaisten lahja Suomen kansalle. Raparperi on juuri parhaimmillaan ja siitä saa monenlaisia maukkaita jälkiruokia ja leivonnaisia. Omat marjamme eivät ole vielä kypsyneet, mutta tänä päivänä kesä tulee meille ulkomailta läpi vuoden, joten vaikkapa mansikkakakkukin syntyy juhannuspöytään.

Ideoita juhannuspöytään
Liisurannan mansikkatorttu, Meloniparmesansalaatti ja paistettu silli

Viina on viisasten juoma

Suomalaiseen juhlaan, ja etenkin juhannukseen, kuuluu alkoholi. Monopolimyymälässä juhannus on joulun jälkeen vilkkain myyntisesonki; juhannusviikon myynti on 70 prosenttia normaalia viikkoa suurempi eli noin 40 miljoonaa euroa. Litroissa myynnin kasvu on noin 1,5 miljoonaa litraa ja euroissa noin 17 miljoonaa euroa. Juhannusviikolla myymälöissä asioi noin 1,5 miljoonaa asiakasta.

Juhannuksen vaikutuksesta valkoviinien ja punaviinien myynti kasvaa yli 70 prosenttia. Myös hanapakkausten myynti yli kaksinkertaistuu juhannuksen vaikutuksesta. Juhannusviikolla kaikesta myydystä viinistä hanapakkauksissa myydään 46 prosenttia.

Kuohuviinien myynti kasvaa lähes 80 prosenttia. Kesä ja juhannus ovat myös roseeviinien tärkeintä sesonkia. Juhannuksen vaikutuksesta roseeviinien myynti kasvaa noin 70 prosenttia. Väkevistä juomista litramääräisesti eniten kasvaa maustamattomien viinojen myynti, yhteensä noin 50 prosenttia. Suhteellisesti eniten eli 2,6-kertaiseksi, kasvaa akvaviittien myynti. Panimotuotteista eniten, yli kaksinkertaiseksi, kasvaa long drink -juomien myynti, IV A -oluiden myynti kasvaa lähes 50 prosenttia ja vahvojen oluiden myynti 25 prosenttia.